tiistai 15. elokuuta 2017

Elokuu. Jäähyväiset kesälomalle eikä sittenkään, nythän kesä vasta on, on yhä lomaileva lapsi, on leikkisä koira, joka on sairastanut koko kesän ja jolle on vihdoin puhallettu pihaaan uima-allas, on kukkiva piha, syysasteri ja -syrikkä, kypsyvät viinirypäleet ja vadelmat, on helteiset yöt, on elokuvat, romaanit ja novellikokoelmat, joille on kerrankin ehtinyt antautua, tarinoiden, lukemisen ilo ja lohtu. Silti aika notkahtaa eteenpäin. Joku on taas kuollut, joku on poistunut keskuudestamme, joku sairastunut, joku menettänyt kerroksen muistiaan (kellarin vai vintin?), ja minä raivaan taloa, luen vanhoja postikortteja, kirjeitä ja päiväkirjoja, kuljen menneessä, muistelen, painan mieleen, otan seinältä lasten piirustukset, teen tilaa nykyhetkelle ja tulevalle. Syksy täyttää kalenteria, on silti vielä illanistumista kesävieraiden kanssa, on terassinmaalaus, on pihajuhlat, on lakkiaisten ja rippijuhlien kiitoskortit. Ja on aikaa kirjoittaa, tehdä työtä: syntyy kolmetoista riviä tai kaksikymmentäkuusi, on sekavia muistiinpanoja, on täysiä ja tyhjiä muistikirjoja, on taustatyökirjoja, joiden laina-aika on käytetty moneen kertaan loppuun, on lehtiä jonkun ullakolta, hautajaiskutsuja ja valokuvia. Iloitsee työstä, iloitsee siitä, että silloin on vapaa eikä muista mitään muuta, ei murehdi mitään, ei ole kokeva, tunteva, kipuileva, monimutkainen minä, ei ole mitään, kirjoittaa vain.

4 kommenttia:

  1. Kauniisti kuvattu tuo kirjoittava minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kaima! Tuolta tuntuu silloin, kun kirjoittaminen sujuu.

      Poista
  2. Elokuu on lumoava. Täysi, kesä yhä, niin kaunis. Lempikesäkuukauteni. (vaikka olisin mielummin lomalla kuin töissä, niin, tai sitten toisenlaisissa töissä)

    Mä jotenkin lähdin tähän mukaan, ihan kuin olisin nähnyt tuon kaiken, kulkenut siellä luonasi, katselemassa. Ihan mielettömän hieno ja lohdullinen tuo kuvaus sinusta työsi äärellä, ehkä tuo on se taika, millä sitten syntyykin tulosta. Ilman mitään muuta. Kaipaisin sellaista, ripauksenkin verran.

    Raivata pitäisi, voi että.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, hei!

      Kyllä, elokuu on lumoava. Ihana, kun valoa ja lämpöä riittää. En ihmettele, että on lempikesäkuukautesi. Opiskeluaikoina lomailin elokuun, teimme matkoja kotimaassa, oli mukavaa, kun suurin hösä oli rauhoittunut ja majoituspaikoissa oli tilaa.

      Me olimme tänään liki koko päivän ulkona korkealla järven yllä peltojen keskellä. Ihanaa. Toivotaan, että tällaista jatkuu pitkälle syksyyn, saat nauttia ainakin viikonlopuista sinäkin.

      Kiitos. Taikaa on aina joskus. Minusta tuntuu, että sinulla on kuin onkin niitä hippuja siellä tykönäsi. Sinun valokuvissa näkyy niiden kajo. <3

      Poista