torstai 13. lokakuuta 2016


Nukun paljon, enemmän, koska kaamos on alkanut. Unet ovat kammottavaa silppua ja fragmenttia, kuljen viettelevissä maanalaisissa tunneleissa ja saan ulkoilutettavaksi koiran, joka on vaihdokas, opetan ja löydän erään opiskelijan hirttäytyneenä, olen lentoasemalla lähdössä jonnekin vailla puhelinta ja kukkaroa, kaikki on varastettu. Valveilla teen muusan kanssa pitkiä aamulenkkejä, muistan pukea sukat ja sormikkaat, seuraan ikkunasta, kuinka kesän viimeinen perhonen, kohmeinen neitoperhonen, lentää syysasterille aterioimaan. Syön terveellisesti, säännöllisesti ja värikkäästi enkä enää kaipaa kaiken aikaa nopeaa leipää tai helppoa karkkia. Korjaan käsikirjoitusta, aina vain. Rektiokielikorva soi, piippaa äänimerkkiä ja varoitussignaalia, kaikki taivutusmuodot kuulostavat oudoilta, tarkistan kaiken. Fyysinen reviiri kaventuu, pudotan kalenterista pois kaiken, minkä voin, pudotan kalenterin pois, seinää en. Etsin lisää aikaa, haalin rauhaa ja spontaanisuutta. Se luo turvaa ja tuntuu hyvältä. Pimeä pelottaa, pimeä on pian syvä ja totaalinen, mutta onneksi voi sytyttää kynttilöitä ja vajota lämpimään veteen. Ehkä saa olla vetäytyvä, (väsynyt ja halutonkin), se ei sulje pois välittämistä eikä elämänhalua, kysehän on ennen kaikkea valon- ja vapaudenkaipuusta. Ovatko ne sama asia, valo vapautta, vapaus valoa? Keho on hereillä ja mieli karkailee, innostuu, kunhan kaikelle annetaan tila ja luonnollinen löytöretkeilyn rauha ja ilo. Silloin kaikki inspiroi ja kiehtoo, kaikessa on tarinan mahdollisuus ja elämän tarkoitus, syy ja seuraus. Luonnoksiin tallentuu jo uutta materiaalia, dialogin pätkiä, lähdekirjallisuutta, kuvia, dokumentteja, matkasuunnitelmia. Tämä kummallinen, ääripäinen olemassaolo ja työ, kaiken aikaa tuntuu tyhjältä, hiljalleen täyttyvältä, pakahduttavan täydeltä.

6 kommenttia:

  1. Katja, kiitos, miten hieno kurkistus elämääsi! Tuo valon- ja vapaudenkaipuu, ovatko sama asia, niin, luulen tosiaan että ovatkin. Pidän siitä kovasti.

    Voimia viimeisiin korjauksiin, iloa ja intoa uusiin luonnoksiin! Valoisaa mieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä täällä läikkyy ja leimuaa taas aika lupaavasti, postissa tuli pari kiloa kirjojakin, ah! Ja lapsilla alkoi syysloma, olin unohtanut, siis lisää unta ja aikatauluttomuutta, sopii minulle.

      Valoa syksyyn sinne myös!

      Poista
  2. Tämä on niin hieno teksti. Jään siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, kiitos. Hyvää viipyilyä sinne ja terveisiä täältä tuulessa ja auringossa kuivuvien lakanoiden keskeltä, ihana valo taas, hyvä, hyvä!

      Poista
  3. "Löytöretkeilyn rauha ja ilo", niitä on ikävä. Sitä, että voisi heittäytyä retkeilemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soisin heittäytymiseen ja retkeilyyn aikaa, mahdollisuuksia ja uskallusta kaikille. Onneksi voi löytöretkeillä myös kirjoissa, musiikissa ja kuvissa silloin, kun fyysiset lähdöt eivät onnistu. Joskus jo kirpputorilla käyntikin auttaa.

      Poista