Yö. Lunta, pimeää. Kani kaipaa puolisoaan, niin minäkin omaani. Lohdutetaan, yritetään nukkua. Talokaan ei saa unta, pakkanen jäätää joka nurkkaa, saa rakenteet naksumaan. Peitellään talo valkealla koirankarvalla, höytyväisellä untuvalla, sanotaan ettei ole mitään hätää, me pidämme sinut lämpimänä. Kerrotaan talolle satuja, viedään se talviteille ja -puroille. Astu rohkeasti yli, joku on tehnyt sillan, voit peilata, jos haluat, ei haittaa vaikka astuisit veteen, ei se tarraudu hyiseksi renkaaksi nilkan ympärille, ei vedä syvälle eikä pimeään, kohta ollaan vastarannalla, niin äkkiä nukahdetaan.