Kaksi sinistä nojatuolia lähtee kohta matkaan, tuntuu hyvältä antaa tavaraa pois, tehdä tilaa ajatuksille ja valolle, tosin etsin tuolien tilalle punaisia sukkahousuja kokoa 62 cm, kummia ovat vaihtokauppani nykyään. Unissa todistan triptyykkimäistä muodonmuutosta, tapaan taivaalta putoavia kettuja, lupaan pitää huolta Eino vainaan kartoista, toimin jokilaivurina sekä Tove Janssonin seuralaisena.
Mies on jo unohtanut Tulimaan. Nyt hän rakentaa olohuoneen lattialle pala kerrallaan ikiomaa Venetsiaa (tulee mieleen Janssonin Kesäkirja). Ehkä etsin kaapista pitkävartiset kumisaappaat, kahlaan ne jalassa keittämään kahvia ja koen vihdoin acqua altan.
(Minä olin unohtanut, että kahden nuoremman lapsen joululoma päättyykin jo sunnuntaina. Olisin lähettänyt heidät kouluun vasta keskiviikkona.)
Ai että, ihana :D Ikioma Venetsia, punaiset sukkahousut ja unohtunut koulun alku! Kuulostaa jotekin niin lomalta, hyvältä lomalta! Pahus kun ei löydy noita sukkahousuja, olen kaikki pienet pistänyt jo eteenpäin...et muuta tarvitsisi? Täällä on mielettömiä pinoja kaikenmoista...tänään lähtee yksi parvisänky ja lipasto polttopuiksi, pinot tekisi meli kylläi viskata silmät kiinni roskikseen.
VastaaPoistaHyvää Venetsiaa teille! Pidä saapaat jalassa! ;) (mä olen viettänyt yhden uuden vuoden vaihteen Venetsiassa. Oli ihanaa, vaikka olin kuumeessa.) Matkakaipuisena taidankin aloittaa valokuvakirjan kasaamisen jostakin meneestä reissusta, viimein... Kiitos vinkistä!
Kiitos, minähän ottaisin vastaan vaikka mitä mutta on pakko olla järkevä. Aiemmin läheiset toivat aina kaiken jäämistönsä meille, varastot ja kaapit pursuivat tavaraa. Olemme aika rajulla kädellä tyhjentäneet, nyt vasta tuntuu olevan aikaa. Tiedän tuon silmät kiinni roskikseen -olon. Minulla hankalinta on omien menneisyyksieni kanssa. Mitä tehdä opiskeluajan papereille? En malttaisi heittää pois. En kirjeitäkään. Peruskoulun ja lukion oppikirjat kävin läpi, muutaman säästin (miksi?).
PoistaSinä onnekas talvi-Venetsian nähnyt! Poteminen matkalla on kyllä kurjaa. Jotenkin silti kuumeisena siellä olo talvella sopii kuvaan. Nyt hiukan romantisoin. Meidän ikioma Venetsia on vasta aihiona täällä. Mies sormeilee sitä onnellisena. "Siinä on puun tuntu", hän kertoo.
Jostain syystä olen kaihonnut koko joulun Ventsiaan. Ehkä siksi, että haaveilen joulun viettämisestä siellä. Muutama vuosi sitten olimme juuri tähän aikaan Venetsiassa jännittämässä tulisiko aqva alta. Toivoin, että kokisimme sen muttemme lähtöpäivänä, siinä voisi käydä hullusti kun ei pääsisikään hotellista ulos. No ei tullut tulvaa.
VastaaPoistaTyhjäys mielessä täälläkin. Ongelma on vain, että kaikki haluaisivat eroon eri tavaroista. Toiselle rakas on toiselle turha.
Mietin nyt tuota joulua Venetsiassa. Oli varmasti elämys! Ja juu, sellainen alta pitäisi saada, ettei saarra minnekään kriittisellä hetkellä. Nyt tuli mieleen ystäväperhe, jonka kesäpaikka muuttuu toisinaan Etelä-Pohjanmaalla saareksi tulvien aikaan. Muistelen äitini kertoneen samankaltaisia lapsuudenkodistaan Satakunnassa. Mahtaa olla etenkin lapsille jännittävää.
PoistaBoyhood-leffassa perheen äiti pohti lastensa tehdessä lähtöä opiskelumaailmaan, että hän on puolet elämästään kerännyt tavaraa ja toisen puolen hankkiutuu siitä eroon. Siinä taitaa olla monen nykyihmisen dilemma. Minua harmittaa eniten kai se, että on ns. kuollutta tavaraa: sellaista joka vain on ja lojuu vuosikausia jossakin, kukaan ei tee sillä mitään, ei kaipaa eikä muista, mutta se vie kuitenkin tilaa ja kaaostaa ja kerää päälleen alakuloista tomua (jopa kaapeissa). Uhh!