Kevättalven yönä

"Nyt tahtoisin välttämättä maalata tähtitaivaan. Usein minusta näyttää kuin yö olisi väreissään vielä päivääkin rikkaampi, näissä syvissä violetin, sinisen ja vihreän sävyissään. Jos katsot tarkkaan, tulet näkemään, että tietyt tähdet ovat sitruunankeltaisia, toiset hehkuvat ruusunpunaisina, tai joillakin on vihreä, sininen tai lemmikinvärinen loisto. Selvää on ainakin se, ettei riitä pistellä pieniä valkoisia pisteitä tummansiniselle taustalle."
(Vincent van Gogh, kirje 9-17.9.1888. Suom. Anna-Maija Raittila.)

Viikonloppuna ajoimme tähtitaivaan alla, katselimme nukkuvia peltoja valkeissa lakanoissaan, takerruimme maisemaan ja päästimme irti, olimme väkevästi olemassa.

Joulutähtiä

"Yön tullen
minä seison portailla kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä."
(Edith Södergran: Levottomia unia: runoja. Suom. Uuno Kailas, 1929)

Piilomajassa tuikkii, ja tähtiohje löytyy täältä. Minäkin aloin taitella. Kaksi epäonnistui (sirpaleita), kolmas on hieno. Hykertelen ja teen lisää, joululahjaksi myös.