Sunnuntaina 8.2. rauhoitun minäkin lukemaan. Olen jo aloitellut Hans Falladan romaania Kukin kuolee itsekseen (1949, suom. V. Arti). Hankin siitä myös uuden suomennoksen nimellä Yksin Berliinissä (2013, suom. Ilona Nykyri), joka onkin melkoinen tietopaketti. Luultavasti siis selailen molempia. Falladan kirjasta lisää täällä
Yöpöytäkirjoista toivon lukurauhaa (-lomaa) myös Anita Konkan Unennäkijän muistelmille (2014), Tadeusz Konwickin Puolalaiselle unikirjalle (1966), Sylvia Plathin Lasikellon alla (1975) -teokselle ja Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (2012) -pokkarille. Kaikkien kirjojen läsnäololle on selitys, mutta en muista, miksi olen lainannut Plathin. Selailen nyt kirjaa ja yritän miettiä. Avaan kirjasta satunnaisen katkelman (se on eräänlaista salakuuntelua tai vakoilua):
"Kultaseni, etkö haluaisi pukea päällesi?"
Äiti varoi visusti koskaan käskemästä minua mihinkään. Hän vain puhui kanssani järkevästi ja lempeästi, kuin älykäs, kypsä ihminen toisen kanssa.
"Kello on melkein kolme iltapäivällä."
"Minä kirjotan romaania", minä sanoin. "Minulla ei ole aikaa yhtä päätä riisua ja pukea."
(Plath, emt. suom. Mirja Rutanen. s. 120.)
Tuon(kin) takia!
Mitä kirjoja te luette tai haluaisitte lukea? Lukurauhaa!
P.S. Aloitin varaslähtönä. Virallinen päivä onkin vasta 8.2. eikä tänään Korjasin sen myös tekstiin.
