Siivoan kotia. Käyn käsiksi vanhaan kaappiin, jonka sisään olen tunkenut vuosikausia erilaisia tärkeitä asioita. Löytyy lapsuusajan paperinukkeja, opetusmateriaalia, luentomuistiinpanoja, valokuvia, kirjeitä, lehtileikkeitä ja rypistynyt valokopio Guy de Maupassant´n Bel Amista, aukeama s. 160-161. Olen lukenut sen tenttiin kaksikymmentä vuotta sitten ja alleviivannut nämä kohdat:
"Mihin on ihmisen turvauduttava? Kenen puoleen suunnattava avunhuutonsa? Mihin uskottava? Kaikki uskonnot ovat tylsiä lapsellisine moraaleineen ja itsekkäine lupauksineen, kaikki yhtä mielettömän tyhmiä. Ainoastaan kuolema on varma."
--
"Ajatelkaa tätä kaikkea, nuori mies, ajatelkaa sitä monta päivää, monta kuukautta ja vuotta, ja te olette näkevä, että elämänne muuttuu aivan toisenlaiseksi. Koettekaa vapautua kaikesta, mikä teitä sitoo. Tehkää yli-inhimillinen ponnistus ja tunkeutukaa elävänä ulos omasta ruumiistanne, omista harrastuksistanne, omista ajatuksistanne, koko ihmiskunnasta. Silloin olette vapaa katselemaan ympärillenne, ja silloin ymmärrätte, kuinka vähäpätöinen on jokin romantikkojen ja naturalistien vähäinen riita ja kuinka mitätön on jokin talousarviokäsittely."
(Nyt voin heittää sen pois.)
