sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

 
 

Kevään pisaroiva, sulavetenä virtaava energia, sokaiseva kirkkaus. Selittämätön rauha, katoton, laajeneva syvyys. Kiven ikiaikainen tiivistynyt voima, kyky ja halu kannatella. Olla maisemassa pakottomasti, taakoitta, unohtaa itsensä.

4 kommenttia:

  1. Mikä paikka, wow!

    Unohtaa itsensä, tosi tarpeellista toisinaan. Ei ihan helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla on paikan lumo ja aika läsnä hyvällä, kannattelevalla tavalla. Silloin itsen unohtaminen (tai ehkä ennemminkin painolastien riisuminen tai pois putoaminen) on helpompaa kuin tavallisesti. Voi vain hengittää ja olla.

      Poista