Jokapäiväinen leipämme, jonka kuori muistuttaa tässä kuumuudessa halkeilevan maan pintaa. Tai ehkä nuo railot ovat reittejä, niitä valaisemattomia teitä ja vähäisiä polkuja, joita ei lentokoneesta käsin näe ja joita tekee mieli lähteä seuraamaan, edes sormella.
Juuri tuollainen leivän pinnan pitää olla, kova ja rapsahtava - mielikuvituksellinenkin, kyllä!
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, Seija. Ja jotakin taikaa näissä leivissä muutenkin on, kun voin syödä niitä mielin määrin vatsaoireitta.
Poista