tiistai 14. maaliskuuta 2017


Lumikadun kertoja (WSOY 2017) on ilmestynyt, ja sen kunniaksi Dymitr lähetti meille Gwiazdasta sankan lumipyryn. Olkaa hyvä, rakkaat lukijat!

14 kommenttia:

  1. Onnea! Kiitos! Kauneus! Tuo kuva on niin ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja ole hyvä, Satu. Tuo kuva otettiin ihan ex tempore (juoksin ulos paitahihasillani, lukulasitkin unohtuivat päälaelle, ja jaloissa oli kengät eri paria), lumisade sopi niin hyvin juuri tähän päivään!

      Poista
  2. Lumikadun kertoja on ihana kirja kantaen montaa minua kiinnostavaa asiaa. Kirjoitin blogiini, että 'tähtisadetta' ja kohta minulle kirjoitti eräs venäjäntaitoinen lukijani, että 'gwiazda' tarkoittaa tähteä:) Uskon että Lumikadun kertoja on loppuvuodesta kuumassa ryhmässäni ja missä muualla, se nähdään sitten. Kiitos vahvasta annoksesta maagista realismia ja runoproosaa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ja kiitos myös sinulle, Leena. Ihana lukea, että kirja on ilahduttanut!

      Tämän romaanin kirjoittamiseen liittyi niin monenlaisia yhteensattumia — sekin, että kävi ilmi, että kirjoitusprosessin aikana meille saapuneen koiranpennun isä oli pienestä kaupungista ei kovinkaan kaukana Varsovasta, kuulosti Gwiazdalta, jonka olin tuolloin jo kirjoittanut tekstiin sijainteineen... taikka kun poikkesimme Kauppahallin juustoputiikissa ja myyjä ojensi maukkaan pienen palan, jonka kertoi olevan Tiroler ADLER! Adleriin ja Olgaan törmäsimme myös spontaanilla vierailulla legendaarisessa Kangasalan Lepokodissa,
      http://www.elisanet.fi/kangasalan.lepokotisaatio/historia.shtml
      jossa kuulimme lisäksi, että viereiseen Ukkijärveen olisi isonvihan aikana upotettu kirkonkellot. Gwiazdan kirkonkellot makasivat silloin jo omassa vetisessä haudassaan. No, näille toki herkistyykin, kun luova työ on meneillään. Siten tuo kertomasi tähtikuvio ei tullut yllätyksenä vaan pääsee osaksi tätä kiintoisaa jatkumoa. -- ja vaikka ei välittäisi mystifioida mitään, toisinaan tulee kyllä olo, että maailmankaikkeus myhäileee meille maan matosille, kuten Marek sanoisi, ja linkittää sekä tapahtumia että ihmisiä toisiinsa ajasta piittaamatta. Se on lohdullista ja ilahduttavaa. <3

      Poista
    2. Niin samaa mieltä<3 Lokakuussa palaan 'omalle' lumikadulleni eli Krakowaan. Siihenkin liittyy vähän ainakin maagista realismia. Luin kerran yhden jutun Krakowasta ja se tuntui syvästi, se oli kyllä ihan matkajuttu, mutta siinä oli paljon sitä juutalaista vanhaa hautausmaata ja juutalaista kaupunginosaa etc. Kannoin sitä kukkarossani, sitä juttua vuosikausia. Kun syksyllä 2015 lähdimme sitten ajamaan Tsekin kautta kohti itavaltalaisia ystäviämme Nitrassa, R. sanoi, että 'nyt tai ei koskaan se sun Krakowasi!' Minä yritin estellä, pelkäsin että pettyisin tms.,mutta otimme siitä vanhan kaupungin vierestä hotellin vain yhdeksi yöksi ja niin siinä kävi, että siellä tapahtui kuin 'kaikki', josta kerron syymatkajutussani. Lopultakin siis 'Ich jab noch einen Koffer in Krakow', joten mun on palattava sinne ja nyt viivymme kolme päivää. Paljastin vasta kirjoittaessani kirjastasi, että löysin myös sitä verenpunaista meripihkaa..., sillä niin koin tarinasi. Edelleen vuoden kuumin kirja minulla!

      Ihanaa kevään jatkoa sinulle!<3

      Poista
    3. Kiitos, Leena.

      Viisas ja huomaavainen R! Jotkut kaupungit puhuttelevat, joko jo etukäteen tai sitten vasta paikan päällä niinkin, että matkasuunnitelmat saattavat muuttua kokonaan sen tietyn tunteen takia, se on kummallista. Paikka on yleensä niin paljon enemmän kuin fyysinen tila (tosin jotkut paikat ovat myös vähemmän, latistavat, niissä ei viihdy ollenkaan), joissakin kokee vahvasti paikan tunnun, kaupunki voi tuntua liki persoonalta tai ehkä kaikkien siellä asuneiden muisto on niin tiheästi läsnä. (Minulle toinen vahva tunne tuli Venetsiassa, jonne matkasin ensimmäisellä kerralla hiukan vastahankaisena, joka sekin yllätti täysin ja jossa tunsin olevani kuin kotona, perillä, vihdoin, ja silti kuin tunkeilija, teki liki mieli pyydellä anteeksi. Enkä tarkoita Venetsian sitä puolta, minne turistit kerääntyvät vaan arkista ja vähäistä, laitoja, reunoja, hautausmaasaarta jne. Venetsia, aivan kuten Varsova, humahti lävitse, järisytti, tuoksui, maistui, tuntui, virtasi. Sieltäkään en olisi välittänyt tulla takaisin.)

      Ihana, kun pääset takaisin Krakovaan. <3 Olen onnellinen puolestasi. Meripihkan kultaamaa kevään valoa!

      Poista
  3. Luin Leena Lumen blogin kirjastasi. Innostuin kovasti. Tämä on luettava, olenhan lukenut kaikki aiemmat kirjasikin :) Onnittelut uudesta!

    VastaaPoista