keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Hiihtävät siat ja muita syyspurjehduksia

On ollut kohtaamisia ja uutisia. Olen harrastanut miehen kanssa kauppahalli- ja vanhempainiltatreffejä, herkutellut liki kaikilla mahdollisilla tavoilla. Vastapainoksi on kävelty ja oltu kävelemättä. Yhden päivän nukuin, 12 sikeää tuntia, unia joita en muista. Heräsin kunnolla vasta, kun mies asettui pianon ääreen ja alkoi soittaa. Sain ja luin Bargumin Syyspurjehduksen. Mietin buddhalaisuutta, samsaraa ja oman mielen vankiloita, kohtuullisuutta, kärsimystä ja individualismia. Sitten aloinkin saada taas näkyjä (hiihtäviä sikoja joen jäällä) ja oli pakko eli ilo käydä kirjoittamaan.

4 kommenttia:

  1. Pianonsoittoa, pujehdusta, buddhaa ja hiihtäviä sikoja. Mainio kombinaatio!

    VastaaPoista
  2. Eikö olekin, Ari? Pieneen elämään mahtuu yllättävän paljon. :)

    VastaaPoista
  3. Katja, minulle Bargumin Syyspurjehuds oli hirveän positiivinen yllätys.

    Jos olet lukenut Graham Greenin Jutun lopun, vertaa: Molemmissa kolmiodraama, katolisuus, nainen tekee ratkaisunsa, sen viimeisen ja sitten jäljellä kaksi miestä...

    Bargum on tiivistyksen mestari: Olen myyty.

    VastaaPoista
  4. Leena, hei.

    Tuota Bargumin romaania sai odottaa kauan!

    Oletko lukenut Bargumilta muita? Hänellä on paljon hienoja romaaneja ja tosiaan kaikki tiiviitä. Aika monissa on kolmiodraama tavalla tai toisella ja muutenkin sellaista positiivisesti tunnistettavaa.

    Oma suosikkini Bargumilta on Syyskesä. Se oli aikoinaan niin tärkeä, että jätin parisuhdesotkutkin kesken ja pakenin lukemaan kirjaa vessaan, lukitsin oven perässäni, että saan varmasti lukurauhan. Sillä välin mies ehti paistaa letut ja keittää kahvit. Kyllä kaunokirjallisuudella on parantava, kaikkivoipa vaikutus :D. Novelleista Bargumin Matkoja-kokoelman Arkkitehti puhuttelee aina vain.

    Hienon yhtymäkohdan löysit Graham Greenenin Jutun loppuun. En ole kirjana lukenut, leffana olen nähnyt (Ralph Fiennes et al) ja jossakin se on tallessa, pidin valtavasti, mutta en muista enää itse tarinaa. Kiitos muistutuksesta, pitää napata käsiin tuo kirja lukulistalle!

    VastaaPoista