maanantai 10. lokakuuta 2011
Lokakuu
Metsäretkiä, tyhjentyneitä eväskoreja, täyttyneitä sienikoreja. Itsetehtyä suppilovahverokeittoa, pitkään hautunutta puolukkaista ruispuuroa, vettyvää pyykkiä narulla, siivouspäiviä, ruotsin sanoja, enkun sanoja, ympäristöoppia, suunnitelmia vaatehuoneen kesyttämiseksi, aamuväsymystä, syysloman odotusta, kirjoittamista aamusta iltaan, katkonaisia unia ja pieni neiti, jolla on nyt korvissaan kauan odotetut korut, koruissa merenkulkijoiden onnenkivi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Syksy saapui muutama päivä sitten myös Italiaan. Haikeaa. Vaikea luopua valoisista illoista. Ihana kääriytyä lämpimiin vaatteisiin. Johtuneeko vanhasta, koulun aikoinaan tuomasta tottumuksesta, mutta minulle juuri syksy on uuden alku, ei suinkaan kevät?
VastaaPoistaNeiti merenkulkija...ihana ;)
VastaaPoistaHän joka rakastaa oranssia on tehty syksyn lehdistä ja viileydestä, myrskytuulista, puolukoista ja kosteista pyykeistä !
Ilokseni luin lauseen: kirjoittamista aamusta iltaan.
Syksy on irtipäästämisen aikaa. Kuin koivu päästää irti lehdistään. Tehdä tilaa uudelle. Uudelle keväälle. Uudelle kasvulle.
VastaaPoista* Hei, Veera
VastaaPoistaNo, syksy sielläkin. Valosta ja lämmöstä luopuminen on aina syksyllä kivuliasta, kestää aikansa suostua. Kuitenkin syksyssä on ihan oma kuulautensa ja kajonsa, sellainen levollisen raukea, joka osaltaan kehottaa ihmistäkin rauhoittumaan. Eihän se nyky-yhteiskunnassa kovinkaan helppoa ole. Monenlaista angstia seuraa, kun pyrkii puskemaan kesätyyppisesti myös kaamosajan. Minulle sopisi vetäytyminen jonnekin enemmän luontoon, pois urbaanista sykkeestä tai sitten matkaaminen aurinkoon.
Ja juu, niin myös minulla vuosi vaihtuu elokuussa. Niinhän kalenterillekin kävi koululaisena, opiskelijana ja sitten vielä openakin. Ei siitä helposti irti pääse.
Levollisia syyspäiviä sinne Italiaan!
* Leena, hei.
Kiitos kuvista, joita maalasit silmien eteen. Oi, oranssi! Juu, tekstiä syntyy. Nyt olen yrittänyt pitää paussia, ettei mene ihan maaniseksi. Niskatkin kaipaavat huilia.
* Ari, hei myös sinulle. Niinhän se on. Ja rauhoittumista pitäisi olla myös. Sitä kaipaan, en alituista kohkaamista, johon aina sorrun ja suostun, oli vuodenaika mikä tahansa. Nyt olemme tehneet metsäretkiä, luonnossa sentään hiukan pysähtyy. Sitä lisää!