Kevättalvi. Ihmetellään taivaalta roikkuvia balleriinan jalkoja (hän istuu räystäällä lepuuttamassa kehoaan, kukaan ei jaksa tanssia aina). Viime vuonna katselimme tanssijoita saaressa, silloinkin he ojentelivat raajojaan korkeuksissa, kattojen yllä, piippujen päällä, pilvissä.

Kylvemme kylmässä valossa

Täysikuu on paistanut suoraan sänkyyn. Emme ole laskeneet sälekaihtimia vaan ihailleet näkyä, katselleet miten kultainen kiekko nousee metsän takaa, kiipeää suurena silmänä taivaalle, nousee keskelle ikkunaa katselemaan, antaa kylpeä kylmässä valossaan, valvoo unta uuvuttuamme. Luonto on upea ja antelias.

Kevättalven yönä

"Nyt tahtoisin välttämättä maalata tähtitaivaan. Usein minusta näyttää kuin yö olisi väreissään vielä päivääkin rikkaampi, näissä syvissä violetin, sinisen ja vihreän sävyissään. Jos katsot tarkkaan, tulet näkemään, että tietyt tähdet ovat sitruunankeltaisia, toiset hehkuvat ruusunpunaisina, tai joillakin on vihreä, sininen tai lemmikinvärinen loisto. Selvää on ainakin se, ettei riitä pistellä pieniä valkoisia pisteitä tummansiniselle taustalle."
(Vincent van Gogh, kirje 9-17.9.1888. Suom. Anna-Maija Raittila.)

Viikonloppuna ajoimme tähtitaivaan alla, katselimme nukkuvia peltoja valkeissa lakanoissaan, takerruimme maisemaan ja päästimme irti, olimme väkevästi olemassa.