Vain uni kykenee sulkemaan vanhan ja avaamaan uuden

"-- hän nukahti ja nukkui raskaasti, mustasti ja öljyisesti, ainuttakaan kuvaa näkemättä ja mitään ajattelematta. Vasta herätessään hän tajusi lähteneensä matkalle - siihen asti matkanteko oli ollut vain siirtymistä tilassa, tavanomaista, hajamielistä paikan vaihtamista. Vain uni kykenee sulkemaan vanhan ja avaamaan uuden -- Päivien välissä oleva musta aukko ilman ominaisuuksia - se on todellista matkantekoa."
(Tokarczuk: Päivän talo, yön talo. Suom. Tapani Kärkkäinen. Otava 2004, 46.)

Olen nähnyt unia, sakeana fragmentaarisena virtana. Viime yönä opetin, mutta luokkaan etukäteen ilmoittamatta tulleet isovanhemmat tekivät työni mahdottomaksi. Laskin, että heitä oli enemmän kuin oppilaita, taukomaton, häiritsevä puheensorina. Käänsin selkäni oppilaille, yleisölle. Sitten hiljeni. Luokka ja rakennus tyhjenivät. Minä seisoin yksin käytävällä, jonne tulvi valoa kymmenistä ikkunoista ja ovista aaseja, poneja ja hevosia. Käytävä oli valoa ja kavioiden kopinaa, pelkäsin hevosten pillastuvan. Yksi oli potkaista, joku sai sen suitsista kiinni.

Tämä oli minulle hyvin merkityksellinen uni.