Olen katsellut elokuvia, haalinut kirjastosta kirjoja, tehnyt kirppislöytöjä ja chilillä maustettua porkkanasosekeittoa, viettänyt miehen kanssa hääpäivää, miettinyt lasten kevätjuhlia, yrittänyt raivata kesän kalenteriin tilaa olla vain, elellä spontaanisti, jotta tulisi kokemus lomasta, tuijotellut omenankukkia, idänunikon muhkeita nuppuja, syöttänyt liskolle voikukkaa ja marjaludetta, lukenut Aamulehdestä väärin, että Pyykin alta kulkeva tunneli rauhoittaisi Rantaväylän liikennettä ja miettinyt sitten, miltä se näyttäisi: loputon narullinen pyykkiä, liikenteestä hiljentynyt maisema, tuulta, aurinkoa ja lepatusta, pyykkinarun alapuolella syvällä maan sisässä autojen kohina. Myyriähän ne silloin olisivat, nuo peltiset kulkupelit. Niin, ja olen löytänyt Hippitytön (kiitos!) ansiosta Inari Krohnin kirjat Muusa kirjahyllyssä sekä Musta ja muut värit, josta ovat kirjoittaneet ainakin Penjami ja Lurun luvut.
Ja tapasin ruokailun merkeissä Tampereelle saapuneet ihanat kirjailijattaret Anne Tammelinin, Hanna van der Steenin, Netta Walldénin, Mia Vänskän ja Vera Valan. Veralta ilmestyy cozy mystery -tyyppinen esikoisdekkari (Veran haastattelu täällä), Hannalta ilmestyi juuri toinen kirja Kirous, Netan Ruben ja Harman kartano saadaan syksyllä, samoin Mian Musta kuu (ks. Atenan katalogi) ja Anne Tammelinin paperiversio Veriveljistä ensi vuoden puolella. Kävin myös kustantamon kirjailijaillassa, tapasin kustannusväkeä ja lisää kollegoita, iloitsin syntyvistä kirjoista ja normaaliudentunteesta, jota keskustelut kirjoittavien ihmisten kanssa aina herättelevät. Sain kutsun kirjakahvilaesiintymiseen syksyllä, siihen on onneksi aikaa vielä. Sosiaalisen elämän lisäksi olen istunut taittovedosten äärellä, nauttinut lasten koulupäivien ajan hetkellisestä rauhastani ja tehnyt viimeisiä korjauksia, miettinyt etten ole lukenut mitään kirjaa niin monta kertaa kuin näitä omiani (ei ihme, etten lue valmista teosta, katson vain ja totean, ettei se ole - onneksi - enää minun vaan tarkoitettu jo ihan muille lukijoille).
Muutama päivä vielä, sitten alkaa kesän juhlakausi. Neljä peräkkäistä viikonloppua, huh.
(Kuva viime kesän kirjoittamisreissulta Maintenoniin, jokapäivänen pyykkirivimme Villa Linnan takapihalla, liikenteestä ei ollut onneksi tietoakaan.)
