tag:blogger.com,1999:blog-1172335785902711629.post2501992571509491605..comments2023-11-29T21:51:50.581+02:00Comments on Vuorovettä: Staattisen arjen kaipuuKatja Kaukonenhttp://www.blogger.com/profile/00808178109261512442noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-1172335785902711629.post-85448670529734407232011-10-29T14:56:06.549+03:002011-10-29T14:56:06.549+03:00Kyllä tuossa on varmasti paljon perää.
Minulla on...Kyllä tuossa on varmasti paljon perää.<br /><br />Minulla on pitkälti kyse siitä, että rasitun niin helposti äänistä, ihmispaljouksista ja jatkuvasta valppaana olemisesta, omien repliikkien puntaroinnista ym. Myös siitä, että arkeen - joka sekin on kohtalaisen täyttä - tulee jatkuvia katkoksia tai poikkeamia. Meillä on sairasteltu koko syksy, ne päivittäiset parin tunnin kirjoittamishetkeni olivat yhtäkkiä kokonaan pois. Tuli kasaantumisolo. Mutta eiköhän se tästä taas. (Periaatteessa jokin staattinen, samalla kaavalla rullaava ennustettavan turvallinen arki lienee kyllä abstraktiota.)Katja Kaukonenhttps://www.blogger.com/profile/00808178109261512442noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1172335785902711629.post-18926346145805760412011-10-28T22:01:52.556+03:002011-10-28T22:01:52.556+03:00Kuulostaa toimeliaalta, ja noihin tunnelmiin on he...Kuulostaa toimeliaalta, ja noihin tunnelmiin on helppo samastua. Olin yhden päivän Helsingissä (siis espoolainen joutui Helsinkiin..) ja iltapäivällä olin vaikutteista niin rättiväsynyt, että kaipaus omaan elämään oli huutava. <br /><br />Johtuuko iästä vai mistä, ehkä siitä että on antanut itselleen luvan elää tietyllä tavalla rajattua ja strukturoitua elämää, että sietokyky liikavaikutteiden suhteen on entistäkin pienempi? Osaa arvostaa sitä suhteellista mielenrauhaa, jonka Omassa elämässä saa?Anonymousnoreply@blogger.com