Lukuhetki talolla. Sen jälkeen seinän sisältä paljastuu maitolasiset liukuovet, joita emme ole huomanneet ja joista tulee mieleen juuri luettu:

"Minä olen sokea, minä olen sokea, hän hoki epätoivoisesti kun hänet autettiin ulos autostaan, ja esiin kumpuavat kyyneleet kirkastivat entisestäänkin silmät joita hän itse väitti elottomiksi. Se menee kyllä ohi, tuollainen voi johtua hermoista, joku nainen sanoi. (--) Sokea nosti kädet silmien eteen ja heilutteli niitä, En näe mitään, on kuin olisin sumun keskellä tai uponnut maitomereen, Mutta eihän sokeus ole sellaista, toinen sanoi, sokeilla kaikki on kuulemma pimeää, Niin mutta minä näen pelkkää valkoista." (José Saramago: Kertomus sokeudesta. Suom. Erkki Kirjalainen. Tammi 1997, 10 ja 11.)