"Mikä on ihminen ilman maisemaa?" kysyi Athos.
"Pelkkiä peilejä, vuoksia ja luoteita."
(Anne Michaels: Routaholvi. Suom. Tiina Ohinmaa. WSOY, 2010.)
tiistai 22. joulukuuta 2015
Talvipäivänseisaus
"Jos jotain saisin mukaani tältä ylängöltä,
lohkaisisin kuution korkeaa valoa
joka piirtää esineet puhtaiksi
ja hioo puun ja kiven varjot raskaaksi
sinertäväksi metalliksi.
Tekisin siitä paperiveitsen
jolla arktisen kalenterin pimeyteen
leikataan elämänhaluinen
kirkas aamu."
(Pentti Saaritsa: Elävän mieli. WSOY 1999, 54.)
Kaamos taittuu, valo lisääntyy. Käsikirjoitus on matkannut kustantamoon, ja lasten syyslukukausi on päättynyt. Odotettu joululoma!
Tunnisteet:
joulukuu,
kaamos,
kirjoittaminen,
loma,
maisema,
metsä,
Pentti Saaritsa,
perhe,
runot,
talvipäivänseisaus,
työ,
valo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Valo! Juhlaa! Kaikelle kippis ja joulurauhaa sinulle!
VastaaPoistaValo. On sitä! Hyvää joulua, Satu!
PoistaTänään oli joulukuun tärkein päivä. Tuntuu, että on helpompi hengittää, voi luottaa valon kasvamiseen.
VastaaPoistaHyvää lomaa!
Ajattelen samoin. Lupaus keväästä. Se kannattelee. Valoa ja iloa sinulle jouluusi!
PoistaTykästyin ensimmäiseen tummanpuhuvaan kuvaasi. Onnittelut käsikirjoituksen synnyttämisestä! Rauhaisaa Joulua Sinulle!
VastaaPoistaKiitos, Ari! Levollista joulua, iloa ja valoa!
Poista