keskiviikko 28. lokakuuta 2015
"(--) Minulle riittää, kun luonani käy tuuli.
Jonkun kanssa kai minunkin täytyy jutella.
Meillä on puuskamme molemmilla,
eikä täällä ole repeäviä valkeita pitsiverhoja.
Ihmisillä on suljetut komeronsa.
Monia asioita voi ennakolta estää,
ja toisten tulon voi muuttaa muuksi,
mutta se, että en voi estää
uteliaita tähtiä katsomasta
papupeltooni, saa suunniltaan kenet tahansa."
(Helvi Juvonen: Sanantuoja. WSOY 1959.)
Yläkerran aulan perälle kannettiin peili, pöytä ja nojatuoli, lukuvalo, torkkupeitto ja orkidea, Venetsian Lidosta merestä nostettu tiiliskivi sekä posliinikettu mutta ei minkäänlaista verhoa. Kirjoitan täällä ruskea kani, pian myös valkoinen koiranpentu, seuranani, lapset kulkevat tilan ohi ja tilaan. Lokakuun aurinko valaisee kapeasti korkean talon yltä yhdeltä iltapäivällä, äkkiä alkaa hämärtää, eivätkä edes tähdet näe papupeltooni.
P.S.
Joko olet ilmoittautunut Lukuhaasteeseen?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävin heti ilmoittautumassa, kiitos vinkistä :)
VastaaPoistaMiten hieno tuo Juvosen teksti! Ja sinun omasi. Ihana tunnelma molemmissa.Tiiliskiveä jään miettimään, ja kyllä, hämärtyminen käyn hyvin äkkiä.
Satu, hei
PoistaLöysin Juvosen tekstin sattumalta, vanha varastokirja ja kokoelmana viimeistelemätön, saneli osan runoista ennen kuolemaansa, siitä tulee ihan oma sävynsä, ja tuo ylläoleva runokin saa eri merkityksiä, jos ajattelee kontekstiksi sairaalahuoneen. (Puhutteli minua myös siksi, että nyt tarvitsen kirjoittamisrauhaa. Se on aina dilemma, ihmisseuraakin kaipaa kuitenkin ja toisaalta jo perhe on paljon ja välillä liikaa, onneksi ovat tottuneet tähän, oikean tasapainon löytyminen on silti haasteellista.) Kokoelman joukossa on myös Juvosen Emily Dickinson -suomennoksia.
Ihana, kun innostuit lukuhaasteesta! Joko sinulla on mielessä teos, jolla aloittaa (tai jota jatkat)? Minua odottaa Kristin Steinsdóttirin romaaani Omaa tietä: http://www.lurraeditions.fi/kristin-steinsdottir-omaa-tieta.html
Voi että, mielenkiintoista! Ja kirjoittamisrauha, tajuan totisesti mistä puhut, vaikken kuitenkaan siinä mittakaavassa, missä sinä sitä rauhaa kirjoittamistyöllesi kaipaat. Juuri nyt, tässä pienen prosessin keskellä, itse olisin mieluiten jossakin tosi askeettisessa ympäristössä, ja juuri nyt mielummin täysin yksin, edes muutaman päivän, kiitos. Tällä sabluunalla kotioloissa kirjoitusrauhaa on noin pari kolme tuntia päivän aikana.
PoistaNo mutta tuohan on myös kiinnostava, Omaa tietä, pidän mielessä. Mulla tämä haasteen alku menee näillä oppariin liittyvillä kirjoilla, juuri luin Kohtaamisia taiteen ja tutkimisen maastoissa (Varto-Saarnivaara- Tervahattu)- kirjaa antaumuksella ja nyt on ryhdyttävä työhön. Kun kaikki on valmista, odottaa keskeneräisenä Harry Potter ja salaisuuksien kammio :) Luulen, että siirtymä tästä kaikesta muuhun toimii tuon kautta valtavan hyvin.
Tsemppiä, Satu, opintorauhaa, sopivasti omaa tilaa ja Potteria sitten, kun on sen aika (ja valoa ja hengähdystaukoja).
Poista