"Minä istuin pienen aluksen kannella pelastusrengaslaatikon päällä, ajattelin ihmisiä, jotka täällä asuivat, olivat asuneet kauan sitten, muuttuneet saariksi, naisiksi jotka lepäsivät veden alla. Keikuin siinä, söin savustettua kampelaa, merestä nousi usvapilviä, katosin muistoilta, --"
(Mirkka Rekola: Tuoreessa muistissa kevät. Aforistiset kokoelmat. WSOY. 1987, 84.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti