"Nyt on niin ihana ilta, että koko ruumis on pelkkää tuntoa ja imee
nautintoa joka huokosellaan. Kuljeskelen luonnossa harvinaisen vapaana,
olen osa sitä. Kun kävelen lammen kivikkoista rantaa paitahihasillani --
ovat kaikki luonnonvoimat poikkeuksellisen lempeitä minua kohtaan.
Sammakkojen kurnutus on oppaani yössä, ja heikko tuulenhenki tuo
yökehrääjän äänen veden yli. Havisevia leppiä ja poppeleita kohtaan
tuntemani myötätunto saa minut melkeinpä pidättelemään hengitystäni, ja
kuitenkin alakuloisuuteni on kuin järvi, joka ainoastaan väreilee, mutta
ei kuohu."
(
Henry Thoreau: Elämää metsässä. Suom. Mikko Kilpi. WSOY 1990, 124.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti