sunnuntai 4. syyskuuta 2016



"Jos elämä on unelmaa, mitä kaupunki silloin onkaan ellei todellisuutta? Kivimuurien ja tiiliseinien todellisuutta, aivan liian kovaa utuisten unelmakäsien tarttua? Todellisuutta täynnä ikkunattomia päätyjä ja suljettuja ulko-ovia, joita voimattomat nukkujankädet eivät avaa. Todellisuutta, johon kuuluvat kyyhkyset räystäällä, korkealla, kevätsunnuntain auringossa, aistittuna hämärästi kadun tasosta suljettujen silmäluomien läpi.

Mutta saattoi tulla hetki, jona jokin tuon todellisuuden osa, jokin merkityksetön yksityiskohta, jota Solange sattui hipaisemaan, teki naarmun hänen unelmaansa ja siitä naarmusta tihkui pikkuisen verta. Juuri siksi hän kulki etsien pitkin katuja.

Sellainen yksityiskohta saattoi olla tuhruinen julkisivu Söderissä, niin sanomattoman harmaa ja ankea että heti käsitti että siinä oli todellisuus jota ei voinut väistää; tuon julkisivun takana asui eläviä ihmisiä. Tai sellainen saattoi olla vinosti laskeutuva auringonvalo Vanhan kaupungin kujalla, tai hiljaisuus Värtan satamassa harmaana sunnuntaiaamuna kun lokki kirkui sumussa.

Ne olivat sunnuntaimuistoja. Iltamuistoja oli kaikista viikonpäivistä, mutta ne olivat niukempia."
(Willy Kyrklund: Solange. Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Pertti Nieminen. Weilin + Göös 1975, 36-37.) Valokuva Varsovan Pragasta kesältä 2014.

2 kommenttia:

  1. Kaunis lainaus. Sellainen että voisi lukea enemmänkin (jos jaksaisi itsensä kirjastoon ja uutta kirjastokorttia hankkimaan).

    Ihanaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Tällaista vanhaa tuotantoa onneksi löytyy aina vahingossa jostakin luettavaksi. Vapautan oman kappaleeni pian takaisin kirjastoon, tilasin tämän just omaksi.

      Uusi kirjastokortti uudesta kaupungista, se on onnea! Juhlistelen täällä virtuaalisti kanssasi! Uuteen miljööseen sopeutuminen vie aikansa, rauhaa siihen. <3 Tervetuloa Tampereelle!

      Poista