perjantai 18. maaliskuuta 2016







"(--) Tiedän, mitä olen; kuka olen? 
en tiedä. Tiedän missä olen; miksi? en tiedä. Tie-
dän, mistä tulen: aineista ja  kaipauksesta. Minne 
menen, en tiedä.

Olen rannalla ja minut valtaa tyhjyyden-huimaus;
haluaisin palata takaisin alkuun: veteen, johon olen
ihastunut. En kaipaa kuolemaa, vaan olotilaa, joka 
on leijailemista ja unta. Minä monimutkainen kai-
paan veden syvää yksinkertaisuutta, sillä maalla on 
paljon sukunimiä, mutta vesi on itse isä."
(Eeva-Liisa Manner: Katkelma runosta Veden ylivoimaisuudesta maahan verrattuna
teoksessa  Kirkas, hämärä, kirkas. Kootut runot. Toim. Tuula Hökkä. Tammi 2008, 257.)

Ihana Eeva-Liisa Manner! Täällä on nyt työn, arjen ja syvän yksinkertaisuuden aika, ja niin on hyvä. Kirjoittamiseni kaipaa aina valtavasti ajatuksellista tilaa, tyhjyyden huimausta, sillä lauseet syntyvät hitaasti. Minäkin kaipaan.

On ollut murheita ja väsymystä mutta on myös pinoittain hyviä uusia ja vanhoja kirjoja odottamassa lukuhetkiä, on hankittu neljä pussillista perhoskukkien siemeniä ja kolme maalitakkiaan riisuvaa vanhaa ovea. Aurinko on paistanut ja linnunlaulu lisääntynyt, on tullut kevät ja uudelleen talvi. Huomenna odottaa kynttiläillallinen, muistakaa osallistua.

8 kommenttia:

  1. Mukaansa tempaava kirja pelastaa monelta murheelta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja murheissakin kirjoista saa voimaa, usein juuri sieltä, hiljaiset, paljonpuhuvat lohduttajat.

      Poista
  2. Vähän samoissa tunnelmissa. Murheita, mutta myös ilon aiheita.

    Syvän yksinkertaisuuden aika - herkullisesti sanottu, vaikka sisältö ei ehkä innostava tai miellyttävä - mutta toisaalta taas, miksei...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin elämä taitaa aika lailla aina kulkea, ääripäitä ja kaikkea siltä väliltä. Yhteen päiväänkin tuntuu mahtuvan tuo koko kirjo, ja välillä viikko tuntuu vuodelta (ja vuosi yhdeltä päivältä). Onko aina ollut näin? En muista.

      Mannerin ilmaisut ovat jalokiviä. Syvässä yksinkertaisuudessa on niin paljon mahdollisuuksia, tilaa. Pyrin siihen, sinne, kaikin keinoin, mutta vaikeaa se on nykyaikana, kun kaikkialta vyöryy kaikkea aineellista ja aineetonta niin paljon.

      Poista
  3. Syvä yksinkertaisuus on juuri se juttu, miksi nautin niin tavattomasti, kun saan olla luonnossa tai mökillä. Hälinä katoaa ja jää vain rauha ja perusasiat. Yksinkertaiset toimet: uunin lämmitys, vedenhaku, ruoan laitto, ulkoilu, saunominen. Ahh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahh, todella! Mökkipuuhat ovat juuri niitä perusasioita, joissa nykyihminen voi tuntea ikiaikaista mielihyvää -- jos ehtii! Minä, jolla ei mökkiä ole, olen löytänyt (taas) urbaanin raivaamisen riemun. Käyn kodin ryteikköjä läpi ja mietin, mitä kaikkea roinaa ihminen ympärilleen kerääkään, mistä sitä tulee, miten voisi asetella suodattimia, ettei tulisi enempää mitään turhaa ja että voisi nauttia siitä, mitä on (tila, valo, yhdessäolo, kirjat). Rauha ja perusasiat, juuri ne.

      Poista
  4. Kevein matkatavaroin

    Silloin kun tämän täyteyden keskeltä
    näen kaiken niin vähään vähentyneen
    koko päivän yhteen minuuttiin
    matkalaukullisen yhteen kirjaan
    ja pitkän puheen yhteen sanaan
    monet kaipaavat katseet yhteen hymyyn
    ja turhat valinnat vain tarpeelliseen
    on hyvin keveää, on kirkasta
    enkä halua enää mitään

    ja vain tuuli vaimeana lyö
    laineita etäiseen rantaan

    (Kirsi Simonsuuri: Murattikaide)

    VastaaPoista