torstai 18. helmikuuta 2016


Lintupäivä. Aamulla pihassa tutut tiaiset, koiran kanssa kuuntelen myöhemmin lenkkimaaston variksia. Iltapäivällä on lintukirjojen aika, työn vuoksi. Taustalla soi Suomen Luonnon tarjoama lintukaraoke. Koira, jonka lempilelu on peipon laulua soittava pehmolintu, herää haukkumaan taivaanvuohen ääntä ja etsii huoneista lepohetkensä häiritsijää. Iltasaduksi luen ääneen Astrid Lindgreniltä lapsuuteni lempisadun, katarttisen surullisen Soiko oma lehmukseni, laulaako satakieleni:

"Keväinen taivas kaartui valoisana ja kirkkaana synkän vaivaistalon yllä, hiljaisen lehmuksen yllä ja nukkuvan kylän. -- hän tunsi, että yö oli täynnä elämää. Lehdissä ja kukissa ja ruohossa ja puissa oli kevään henki. Niin, pienimmässäkin korressa oli henki ja elämä. Vain lehmus oli kuollut. -- Mari pani kätensä sen runkoa vasten, silloin hän äkkiä tunsi miten raskasta lehmukselle oli olla yksin ja kuollut, ilman elämää ja ilman säveltä. -- Mutta minä elän lehmuksessa, aikojen loppuun asti asun keskellä vilpoista vihreätä taloa, ja satakieli laulaa minulle kevätiltoina ja öinä, siinä on ilo ja kauneus." (Emt., suom. Kirsi Kunnas. Teoksessa Olipa kerran. Klassillisia satuja. Valikoinut ja kuvittanut Björn Landström. Otava 1974, 96.)

Yöllä linnut vaikenevat eivätkä taida tulla tällä kertaa uniin. Mutta helleöinä, ei niihin kovin pitkä aika ole, voi jättää parvekkeen oven auki ja kuunnella aamuun asti, kun kuikka huutelee järveltä.

6 kommenttia:

  1. Linnut ovat minulle tärkeitä. Mustarastaan laulu tuo kotoisan tunteen Suomessa mökillä tai matkalla Euroopassa. Tunnen paljon lintuja, mutta laulujen tunnistamisessa olen huono. Kiitos hauskasta karaokelinkistä, vaikka voi olla ettei se helpota tuota 'ongelmaani'.
    Myös tuo ote sadusta on vaikuttava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai Linnilän & Sari Savikon Onko lintu kotona? Sata siivekästä -teoksessa on myös kuvailtu ääniä, mutta aika vaikea niitä on mielestäni litteroituna oppia. Tuo lintukaraoke oli kyllä hauska.

      Lindgrenin satu on ilmestynyt muuten myös itsenäisenä teoksena nimellä Soittaako lehmus, laulaako satakieli? Suomentajana tuossa teoksessa on Kerttu Piskonen.

      Kyllä, tuttujen lintulajien laulu ulkomailla tuo kotoisan olon.

      Poista
  2. Nyt alkaa olla se aika vuodessa, kun saamme nauttia lintujen lauluista..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko ajan enemmän on luvassa tuota nautintoa, ihanaa.

      Poista
  3. Kuikka! Olen nähnyt niitä "minunkin" rannassani, mutta ääni jää välissä olevan tien alle.

    Meillä on täällä puluja, jotka tekevät aamulentonsa säntillisesti. Katselen.

    VastaaPoista