torstai 4. joulukuuta 2014

Neljäs luukku: Taikavuori


"Isäni", hän aloitti venytellen ja haaveellisesti, "oli todella hieno mies... herkkätunteinen sekä ruumiiltaan että sielultaan! Miten hän talvisin viihtyikään pienessä lämpimässä lukukammiossaan, jota sydämestään rakasti! Sisällä täytyi aina olla kaksikymmentä astetta Réaumuria - se saatiin aikaan punaisena hehkuvalla kamiinalla. Kun kylmänkosteina päivinä tai viiltävän vuorituulen puhaltaessa astui eteisestä pikku taloon, kietoutui lämpö kuin suloinen vaippa tulijan hartioille ja silmät täyttyivät mielihyvän kyyneleistä. Huone oli ahdettu täyteen kirjoja ja käsikirjoituksia, joiden joukossa oli kallisarvoisia harvinaisuuksia, ja näiden hengen aarteiden keskellä isäni seisoi kapean pulpetin ääressä tutkimassa kirjallisuutta, yllään sinisestä flanellista tehty aamutakki." (Thomas Mann: Taikavuori. Suom. Kai Kaila. WSOY 1982, 113.)

2 kommenttia:

  1. Enemmän tuollaisia isiä toivon maailmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin! Ja isoisiä, setiä, enoja, serkkuja, naapureita, hyvän päivän tuttuja ja tuntemattomia. Yhtä lailla äitejä, isoäitejä, siskoja, tätejä...

      Poista