tiistai 23. joulukuuta 2014

Kahdeskymmeneskolmas luukku: Kuvanveistäjän tytär


"Ja sitten tuli yö, kaikki kynttilät olivat palaneet loppuun -- Joskus isän tohvelit laahustivat alas ateljeehen ja hän söi vähän silliä ja otti huikat ja koetti saada ääntä omatekoisesta radiostaan. Rauha oli täydellinen.

Kerran radiolle tapahtui jotakin ja se soitti kokonaisen laulun ennen kuin häiriöt tulivat takaisin. Mutta häiriötkin ovat tavallaan ihmeitä, käsittämättömiä ja yksinäisiä merkinantoja avaruudessa.

Isä istui kauan pimeässä ateljeessa ja söi silliä ja koetti löytää oikeita kunnon säveliä. Kun siitä ei tullut mitään, hän kiipesi takaisin parvelleen ja alkoi rapisuttaa sanomalehtiä. Äidin kynttilä oli sammunut aikoja päiviä, ilmassa tuntui kuusentuoksua ja hiukan palaneen hajua, ja siunausta ylimalkaan."
(Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär. Suom. Kristiina Kivivuori. WSOY 1969, 126-127.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti