maanantai 8. joulukuuta 2014

Kahdeksas luukku: Inhimillisiä runoja


"Talossa ei asu enää ketään - sanot minulle -; kaikki ovat lähteneet. Sali, makuuhuone ja sisäpiha ammottavat tyhjillään. Ketään ei ole jäljellä, sillä kaikki ovat lähteneet.

Ja minä sanon sinulle: Kun joku lähtee, joku jää. Piste jonka kautta joku ihminen on kulkenut ei enää ole yksin. Inhimilliseltä kannalta yksin on ainoastaan paikka jonka kautta ainutkaan ihminen ei ole kulkenut. Uudet talot ovat kuolleempia kuin vanhat koska niiden seinät on tehty kivestä tai teräksestä mutta ei ihmisistä. Talo astuu maailmaan, ei silloin kun se on saatu rakennetuksi vaan silloin kun siinä aletaan asua. Talo elää yksinomaan ihmisistä  --

Todellisuudessa kaikki ovat lähteneet talosta, mutta totuus on että kaikki ovat jääneet. Eikä se mikä on jäänyt ole heidän muistonsa vaan he itse. Eikä ole niinkään että he jäisivät vaan he jatkuvat talon läpi. --" (César Vallejo: Inhimillisiä runoja. Teoksessa Kello 0. Latinalaisen Amerikan runoja ja runoelmia. Toim. ja suom. Pentti Saaritsa. WSOY 1971, 14.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti