keskiviikko 20. elokuuta 2014

Maisema kaipaa unohtunutta vaaleanpunaista

Sain vieraan. Kysyi, koska olen pessyt ulkona kuivuvan ison räsymaton. En muista, joskus viime vuonna ehkä. Mies löysi sen varastosta. Halusin tehdä metsänpuoleiselle pihalle oleskelualueen, avasin maton asfaltille, nostin sinne tuolit ja pöydän. Taisimme juoda kerran kahvit. Sittemmin nostin maton kuivumaan vaaterekille, oli ehtinyt sataa. Matosta sai hienon sermin, jonka taakse piilottaa ruma polkupyöräteline fillareineen. Sitten matto vain jotenkin unohtui tai kauniimmin: ehkä siitä tuli osa maisemaa, haalean vaaleanpunainen kajastus vasten vihreää metsää.

Toisella pihalla on lisää vaaleanpunaista unohtunutta: läpikuultava mehukanisteri, se puolillaan punertavaa lannoitevettä, jota juotettiin seinällä hikoilleille samettiruusuille, siitäkin on jo aikaa, vaikka ihan justhan se oli, sekä henkaripuulla vanha vaaleanpunainen kylpytakki, vyö kadonnut ajat sitten, hihansuut hiertyneet pehmeiksi ja rikki, joku pyyhkii niihin aina kasvonsa. Ja kukkapenkissä kanervanpunaisina kukkivat oreganot, rehottavat karkulaiset menneiltä vuosilta, eihän niitäkään ole malttanut siirtää, perhosten suosikkiravintoloita. (Unohtui myös sitoa viinirypäleköynnös, se kurkottelee kukkapenkin yllä, pienet rypäleet roikkuvat kuin kulkuset, kohti tuulen pieksemiä malvikkeja, yksi varsi kukkii yhä vaaleanpunaisena, rypäle on rakastuneena lonkeroitunut sen seuraan, solminut pieniä rusettejaan, ne ovat nyt erottamattomat.)

12 kommenttia:

  1. "Vaaleanpunainen on kuitenkin väri, jota maailmamme näyttää eniten tällä hetkellä kaipaavan."
    http://www.namaste.fi/fi/inspiroidu/artikkelit/varit-ovat-voimaa

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Johanna. Tuohan oli mielenkiintoinen juttu! "Vankiloissa on saatu hyviä tuloksia laittamalla vihamielisiä ja hyökkääviä potilaita vaaleanpunaisiin huoneisiin."

    VastaaPoista
  3. Minulla on yksi vaaleanpunainen paita, mutta olen unohtanut sen vaatekaappiin. Puen sen päälle, jos olo alkaa tuntua vihamieliseltä tai muut hyökkäävät ;o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Ari! Voisiko ajatella, että paidan kaappiin unohtuminen kertoo siitä, että olet aika onnellinen? Ihana tuo "muut hyökkäävät" (näin sen ihan konkreettisena isojen joukkojen kimppuun säntäämisenä)! Minulla on vaaleanpunainen käsilaukku, mutta sen nahka on alkanut repeillä. Aloin miettiä, onko se ottanut vastaan liikaa negatiivista vai onko se vain herkkänahkainen (vai liian pingottunut)?

      Poista
  4. Olen miettinyt myös, miten harhautuneista, unohtuneista ja muuten vain eksyneistä tavaroista tulee jotenkin huomaamatta osa maisemaa. Kun kuluu kuukausia, ei kukaan enää huomaa, etteivät ne alunperin kuuluneet siihen. Että ne vain jäivät taloksi. Ottivat paikkansa täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sellaista ne tekevät. Meillä kaikki ovat aika hajamielisiä tällaisissa asioissa, joskus on silkkaa ajansäästöä (joku voisi kutsua laiskuudeksikin), ettei esimerkiksi imuria tule siirrettyä heti paikalleen: sitä kun tarvitsee luultavasti myös huomenna tai lähipäivinä. Sillä välin imurin tiluksille on ehtinyt jo jotakin muuta, ja imurista tuleekin koditon tai sen paikka onkin yhtäkkiä olohuoneen nurkassa tai yläkerran aulassa, astun tottuneesti ylitse. Se hyvä puoli tällaisessa elämäntavassa on, että kotona on ikään kuin aina pienellä löytöretkellä. Mitä tahansa voi löytyä mistä tahansa. Luova kaaos.

      Poista
  5. Oh oih! :´)

    Oregano. Kiitos siitäkin! Pitääkin muistaa ensi keväänä - niiden perhostenkin takia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo mahdoton oregano, leviää minkä kerkiää ihan kummallisiin paikkoihin, rouvakanimmekin herkkua, mutta kukkapenkkiin, jonka kanssa olen muutenkin kummissani ("Antaa kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan"), en olisi niitä halunnut. Oregano on tosiaan perhosille mieluisa. Yksi vaihtoehto saada lisää perhosia on perhosbaari, kuten mies täällä teki, hän haluaa valokuvata noita kaunokaisia. Ks. Baari perhosille http://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/omalla-pihalla/asukkaat

      Poista
  6. :) Kiitos! Kimalaisjuottolakin, ihan uusi juttu.

    Täällä rusakko söi persiljat, mutta kehäkukat ja korianterit ovat saaneet vehmailla. Kuistilla on isossa ruukussa yrttejä, joista parhaiten on menestynyt timjami - on ihanaa osua siihen, vahingossakin, mikä tuoksupilvi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. :)

      Ihana timjami! (Mies tekee uunilohkoperunoita ja panee aina niiden päälle timjamin varsia.)

      Meillä rusakko söi omenapuun, ovat ne melkoisia herkuttelijoita.

      Poista